Kun keskusjärjestöt tulevat yhdestä suusta kehumaan lehmänkaupoillaan, kertoo se, että maksumies on taas kerran löydetty muualta. Tämä Elinkeinoelämän Keskusliiton ja palkansaajakeskusjärjestöjen sosiaalitupoksi nimeämä ratkaisuehdotus on juuri sellainen puhallus.

Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimusjohtaja Roope Uusitalo nimesikin sen kolumnissaan "Vuosisadan lehmänkaupaksi". Eikä syyttä.

Osapuolet jakoivat aluksi sulle mulle -tyyliin valtiovarainministeri Jyrki Kataisen lupaamat 800 miljoonaa lupamalla poistaa yrityksiltä Kela-maksu.

Tuosta jaosta ei lohkea muruakaan pienyrityksille, sillä maksun poistaminen hyödyttää vasta niitä yrityksiä, joiden kokoluokka on yli 50-60 työntekijää. Päin vastoin, samalla kertaa sovittu eläkemaksun korotus lisää hieman pienyritysten - niiden 300 000:n - sivukuluja samalla kun suurimpien kolmensadan tuplajättipotti lasketaan miljoonissa.

Ei ihme, että Suomen Yrittäjät ehätti muistuttamaan, että työmarkkinajärjestöjen yhteinen linjaus sosiaaliturvauudistuksesta ei sido SATA-komiteaa eikä hallitusta. Sitä ei siis tarvitse toteuttaa, vaikka niin todennäköisesti käy.

Palkansaajien kesken sosiaalitupo on yhtä epäsolidaarinen kuin yritystenkin kesken. Kovapalkkaisin duunarieliitti sopi itsensä kanssa, että huono-osaisimmat eivät saa tälläkään kertaa mitään vaan heiltä viedään: Kelan maksamaa työmarkkinatuen tasoa ei nosteta, ellei samalla nosteta ammattiliittoon tai työttömyyskassaan kuuluvien ansiopäivärahaa.

Työmarkkinatuki on sidottu hintaindeksiin, ansiopäiväraha lasketaan palkasta. Eli näiden ero kasvaa muutenkin, eikä siitä tarvitsisi erikseen sopia ainakaan jotta Ay-liikkeen työttömyyskassojen vetovoima ei kärsisi. Mutta ainahan on hyvä näyttää kaapin paikkaa etenkin palvelualojen naisväelle.

SATA-komitean jäsen, ex-peruspalveluministeri Osmo Soininvaara on lähes ainoa, joka on asiasta huomauttanut:

- En tiedä, millä painokelpoisella tavalla kuvaisin ajatusta, ettei köyhimpien oloja saa parantaa suhteessa toiseksi köyhimpiin. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, ettei perusturvaa voida nostaa.

Hän arveleekin, että jotain on vain saatava potkia. Soininvaara jatkaa ihmettelyään:

- Koko ansiosidonnaisen työttömyysturvan rahoitusta kannattaisi katsella kriittisesti. Jokainen työnantaja maksaa työttömyysvakuutusmaksua jokaisesta työntekijästään ja jokainen palkansaaja maksaa myös työttömyysvakuutusmaksua tulojensa suhteessa. Sen lisäksi työttömyyskassaan kuuluvat maksavat pienen rovon, jonka merkitys työttömyysvakuutuksen rahoituksessa on symbolinen.

Mitä tuli pätkätyöläiselle?

Ei edes lämmintä kättä: Työssäoloehtoa höllättiin parilla kuukaudella ja kaikkein isoimpien päivärahojen korotukset hoidettiin päivärahaleikkuria viilaamalla. Palvelualoille noilla parannuksilla ei ole mitään merkitystä. Eläkeputken nosto on heikennys.

Silti Palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Ann Selin ehätti kehumaan tätä lehmänkauppaa. Selinin mukaan Kela-maksujen poistaminen yhdessä ruoan arvonlisäveron alentamisen kanssa parantaa erityisesti kaupan alan toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta. Pienyrittäjille ei riittänyt ymmärrystä:

"Selin ei ymmärrä Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jarkko Vuorisen kritiikkiä siitä, että Kela-maksujen poisto ja työeläkemaksujen nosto kumoaisivat toistensa vaikutukset. Selinistä Kela-maksujen poiston hyödyt kohdistuvat pääomavaltaisten alojen sijasta juuri työvaltaisille aloille."

Tuo puhe pitää paikkansa vain arvolisäveron osalta. Muu on mahdollisimman kauniisti ilmaisten "hieman värittynyttä": hyödyt kohdistuvat usein korkeapalkkaisille teollisuusaloille ja aina suurille yrityksille. Jo sadan työntekijän teollisuuden pikkufirma säästää kymppitonneja vuodessa. Henkilöstöltään puolta pienempi matalapalkka-alan yritys häviää luokkaa 1000-2000 euroa.

Duunareille tulos eläkemaksun nostosta on periaatteessa +- 0 jos keskusjärjestöjen suunnittelema korvaava veronalennus toteutuu palkkapussiin saakka. Tätä sopii epäillä, ellei koko veropohjaa laajenneta. Yleensä se on laajentunut sinne matalapalkkaisten suuntaan.

Kunnan jauhot

Tässä sosiaalitupossa ei sovittu palkankorotuksista. Eikä niistä ole naisvaltaisilla palvelualoilla sovittu kunnolla koskaan. Palkathan ovat niin pienet, että Pamin oman selvityksen mukaan 90 % pamilaisista ei tule sillä toimeen.

Paljon kertoo sekin, että edes työnantajapuoli ei Pamin itsensä uutisoimana halua enää laskea palkkatasoa. Sillä olisihan sen jälkeen yksi toimiala, jonka duunareista täydet 100 % eläisi tulonsiirtojen, usein toimeentulotuen, avulla. Tämä sen lisäksi, että alan työehtosopimusta on työnantajapuolen taholta kehuttu "maailman joustavimmaksi".

Juuri näiden verrattomien saavutusten takia työnantajaliitto MaRan johtajilla on kysyntää muihin työnantajaliittoihin ja vastaavasti PAMin puheenjohtajalla ei liene asiaa SAK:n duunarieliitin juoksulikaksi.

Ja nyt kun tämä pikkufirmoja kurittava sosiaalitupo on saatu junailtua, voi paine palkkoja kohtaan kasvaa.

Ollakseen oikeudenmukainen myös matalapalkka-aloille keskusjärjestöjen olisikin pitänyt sopia, että valtion osuus toimeentulotuesta kasvaa nykyisestä 50 prosentista, jotta etenkin yksityisen puolen keittiöapulaisille, siivoojille, tarjoilijoille ja tiskareille voitaisiin maksaa sosiaalitoimistosta paremmat liksat! Nythän moni juoksee pätkätöissä jopa vain 12-15 euron suolarahalla eli sosiaaliturvan toimeentulominimin suuruisella korvauksella.

Tämä riippumatta siitä, onko kokoaikaisessa työssä tai saako mahdollisilta työttömyysjaksoilta työmarkkinatukea, soviteltua päivärahaa tai ansiopäivärahaa joko Kelasta tai työttömyyskassasta: kun ajautuu pienten palkkatulojen tai  päivärahan vuoksi sosiaaliluukulle, sieltä tuetaan vain toimeentulominimiin saakka, ei yli  riippumatta siitä, kuinka monesta eri pätkäpalkasta ja tukimuodosta leipä leivotaan.

Joka kieltäytyy moisesta työn ilosta "sosiaalituntipalkalla", saa esimerkiksi Helsingissä vähimmillään enää 6,09 euroa elämiseensä. Toisin sanoen työnteko kannattaa viiden-kuuden euron verran verrattuna leipäjonossa seisomisen. Joskus ei sitäkään, sillä työkeikka vain vähentää päivärahaa. Sitä ei makseta usein lainkaan, jos puolisolla on tuloja edes kohtalaisesti. Tuota sääntöä ollaan sentään muuttamassa.

Työnantajapuoli haluaa aina parantaa kannustavuutta viemällä nuo viimeisetkin tuet. Ja onhan kuudessa eurossa vielä ottamista, ei voi kieltää... Mutta mitä saa pois nollasta eurosta?

Kriminaalitupo

On toki ymmärrettävää, että SAK:n puheenjohtajapelin ollessa muodollisesti kesken ehdokkuuttaan hautova Ann Selin ei tule sanomaan, että meilläpäin sitä syödään kunnan leipää ja ryhdy  vaatimaan, että sitä pitäisi leventää.

Ja että kakkua saisi lyhentää: Alan toisena pääelinkeinona kun on hengenpitimiksi tehtävä petosrikollisuus. Siis sosiaalitukien petkuttaminen yhdistettynä veronkiertoon, eli pimeä työ jota tehdään ravintola-alalla paljon. Sen tietää jokainen, koska alan omat etujärjestöt ovat mainostaneet asiaa näkyvästi vuosikaudet.

Mutta jospa jo seuraavassa tupossa sovittaisiin parannuksista olemassa olevat tosiasiat tunnustaen. PAM ehdottakoon, että palvelualojen pienipalkkaisempien toimeentuloa on heti kohennettava toimeentulotukea parantamalla... Palvelualojen ylityöehdot ja verojen, maksujen ja asumis- sekä työmatkakulujen jälkeen käteen jäävä palkka voitaisiin myös yrittää sopia paremmiksi, vaikka sellainen ei ole tapana ollutkaan. Sekä käteenjäävä palkka että ylityökorvaus kun  ovat,  uskomatonta kyllä, huonommat kuin esimerkiksi vangeilla. ^{[1] [2]}

Ehdotankin, että tuo palkankorotus nimettäisiin tavoitetasonsa mukaan kriminaalitupoksi. Nimi olisi tosin kuulunut jo tälle nykyiselle, jossa palkkaeliitti ja suurteollisuus aikoo kähveltää miljardit lompakkoihinsa pikkufirmojen ja huono-osaisten kustannuksella.

Pauli Hyvölä