MTK:n maitoasiamies Sami Kilpeläisen Kauppalehdessä kertoman mukaan ruotsalaista maitoa dumpataan suomalaisille kuluttajille. Dumppaussyytökset kohdistuvat Ingmaniin, joka on ruotsalaisen Arlan tytäryhtiö. Ruotsissa kuluttajat maksavat Kilpeläisen mukaan maidosta 80 senttiä, Suomessa reilun 70 sentiä litralta.
 
- Ruotsalaista maitoa myydään Suomessa hintaan, joka ei voi kattaa tuotantokustannuksia. Kate on otettava muualta. Ei kukaan myy esimerkiksi bensa- saati vesilitraa reilusti alle tuotantokustannusten. Miksi sitten maitoa pitäisi dumpata näin halvalla, Sami Kilpeläinen kysyy.

Arla Ingmanin toimitusjohtaja Robert Ingman torjuu dumppausväitteet:

- Täysin perätön väite. Ruotsissa tuottajahinta on noin viisi senttiä alempi, eikä silloin ole eväitä dumppaamiseen, Robert Ingman sanoo.

- On lisäksi kaupan oma asia miten se hinnoittelee tuotteensa. Maitoa käytetään usein sisäänvetotuotteena, Ingman huomauttaa.

Ruotsalainen maito on haukannut markkinoista noin viisi prosenttia.



MTK huolissaan maidontuottajien tulotasosta

Arla nosti syksyllä ruotsalaistuottajilleen maksaman hinnan noin 32 eurosenttiin. Viljelijöiden omistama Valio puolestaan pudotti maidon tuottajahinnan viime kesänä 36,5 senttiin. Suomalaisen tuottajan osalta tuo merkitsee hinnan pudottamista ruoan hintarallia edeltäneelle vuoden 2007 tasolle, ei sen alemmaksi. Saman aikaan myös tuotantokustannukset ovat pudonneet.

36,5 senttiä ei kerro koko totuutta, sillä viljelijän maidostaan saamaa hintaa nostavat erilaiset lisät, jälkitilit ja kansalliset tuotantotuet. Jälkimmäiset lihottavat viljelijän lompakkoa 2,8-30,7 eurosentillä maitolitralta. Oulun korkeudella 9,5 sentillä. Tätä nykyä suomalaistuottaja saakin maidostaan noin 50 senttiä ja on silti ruotsalaista kollegaansa tyytymättömämpi - itse asiassa koko EU:n korkeimpaan tuottajahintaan.

Tilastojen ja hintavertailujen mukaan maitotuotteet eivät ole Ruotsissa sen kalliimpia kuin Suomessakaan, edullisempia jopa. Ainakaan ruotsalaiskuluttaja ei siten maksa maitotuotteissaan Kilpeläisen mainitsemaa katetta, "joka on otettava muualta".

Ruotsalaiset eivät myöskään maksaa juuri mitään kansallisia tukia viljelijöilleen, jotka nyt lahjoitettaisiin maidon hinnassa Suomeen. Näinhän Suomi menettelee kaiken elintarvikevientinsä kohdalla.
 
Tuorein EU:n tukitilasto on vuodelta 2007 ja sen mukaan suomalaiset maksoivat kansallisia tukia asukasta kohden 13-kertaisen määrän Ruotsiin verrattuna. Summa on iso myös EU:n mittakaavassa, noin 11 % kaikesta 500 miljoonan asukkaan EU:ssa maksetusta kansallisesta tuesta.

Niinpä suomalaisen nelihenkisen perheen suoraan lompakostaan pulittama osuus kansallisesta maataloustuesta on noin tuhat euroa - tässä vaiheessa. Ruotsissa noin 80 euroa. Tuosta 80 eurosta ei riitä hintatukea Suomeen ja etenkin, koska molemmat maat saavat maksuosuutensa palautuksina EU-tukia täsmälleen saman verran.

Suomen EU:lle ilmoittamista tuista puuttuu nähtävästi osa kansallisista erikoisuuksistamme, joita ovat lomapalvelut, osa eläketurvasta ja varhaiseläke jopa 56-vuotiana sekä erilaiset investointituet. Näillä ja EU-tuilla lisättynä tuhat euroa kasvaa yli kahdeksi tuhanneksi ja silti ruokamme on kaupan kassalla Ruotsia kalliimpaa.

Kaiken lisäksi juuri ruotsalaiset haluavat maatalousministerinsä johdolla luopua lopuistakin maataloustuista, joita maksetaan tuotannon lisäksi eläinpalkkioina, ympäristöperusteisesti ja hehtaaritukina.

Miksi ruotsalaismaito on edullisempaa?

Kyse on pelkästä tehokkuudesta. Lauhkeamman ilmaston lisäksi naapurilla on vahvuutenaan suurempi tilakoko, eläinluku sekä tuottavuus yhtä eläintä kohti. Ilmaston osalta ruotsalaisilla on ollut sitä tavanomaista onneaan, mutta muu kilpailukyky on syntynyt ruotsalaisen maatalouspolitiikan seurauksena: tuotanto on haluttu sinne, missä viljely kannattaa omalta pohjaltaan.

Suomessa maataloutta halutaan puolestaan tukea ja hajauttaa alueille, joissa viljeleminen nimenomaan ei kannata. Tuethan ovat sitä suuremmat, mitä pohjoisemmaksi ja samalla edemmäksi markkinoilta mennään. Tämä nurinkurinen politiikka näkyy nyt jokaisen verokortissa, kuluttajan ruokakorin hinnassa ja EU:n tekeillä olevan maataloustukiuudistuksen jälkeen myös viljelijän asemassa.

Pauli Hyvölä